Koiran ja ihmisen välinen side

Oletteko miettiny samaa? Vai tarvitseeko sitä miettiä? Olenko tunteeni kanssa yksin?
Onko hölmöä olla rakastunut koiraansa?

Suuret ovat mietteet ja niitä olen aikaisemminkin pohtinut. Näin torstai yönä kun uni ei tule silmään vaipuen ajatusten maailmaan niin päätinpä kirjoittaa asiasta.

Kelataan aikaa suunnilleen 2 vuotta taaksepäin. Oli työtön, olin lopettanut opintoni ammattikoulussa siinä toivossa, että pääsisin toiselle alalle opiskelemaan. Tässä kuitenkin epäonnistuessani... Hain töitäkin, mutta tuloksitta. Olin siis työtön pitkän aikaa. Asuin yksiössä kahden kissani kanssa joista hain lohtua eläinystävälliseen elämääni. Perheelläni on aina ollut koiria joiden kanssa olen pienestä pitäen tykännyt touhuta ja harrastaa, mutta silloin ei tullut mietittyä koiran ottamista siihen elämän tilanteeseen.
Elämäni oli jotenkin pirstaleina. Niin kovasti ihmisen elämään vaikuttaa normaali arkirytmi. Töitä tai koulua. Minulla ei tällöin ollut tätä arkirytmiä. Nukuin päivät ja valvoin yöt, söin huonosti ja oloni oli ahdistunut tilanteesta. Silloin päätin muuttaa takaisin vanhempieni luokse joka myös oli ehkä huono asia. Ei sillä etteikö välini vanhempiini ollut hyvä, mutta olen aina ollut ihminen joka kaipaa omaa tilaa ja omaa rauhaa. Sekä itsenäistä elämää joten isän, äidin ja 3 veljen kanssa asuminen pienessä talossa ei ollut hääppöinen vaihtoehto.
Eipä mennyt kauaa kun vanhan tuttuni koira oli tiineenä ja häneltä tuli kysymys koiranpennun ottamisesta. Aluksi emmin ettei minusta olisi siihe, ettei elämän tilanteeni soisi koiralle hyvää elämää. Jos koiralle käy jotain miten maksaisin, miten ruokkisin, mistä saisin rahat rokotuksiin ja muihin kuluihin. Toistamiseen tuttuni ehdotti asiaa ja silloin päätin, että otan pennun. Tiesin että vanhempani tukisivat minua rahallisesti jos tulisi tarve.
Olen ollut siis Siran elämässä jo pentujen "tekemisestä" asti. Olen nähnyt kun Sira on ollut pienen rotan näköinen möngertäen epätoivoisesti emänsä nisälle.

Viikot vieri ja sitten tuli hetki hakea pentu kotiin. Sira oli jo ensinmäisestä päivästä yhtä utelias ja touhottelija kuin nykyäänkin. Äitini puuhatessa keittiössä Sira juoksi jaloissa ihmetellen touhuja ja asioita. Kun taas silloin kun äitini kultainen noutaja tuli pentuna meille, Miki, meni tämä sängyn alle piiloon. Sia oli täysin päinvastainen. Yökin meni Siralta todella hyvin nukkuen vieressäni kahden kissani kanssa.

Ei mennyt kauaa kun sain kutsun 1kk kestävään uravalmennus koulutukseen joita järjestetään todella harvoin täällä päin. Valmennuksessa minulle avautui paljon asioita ja mahdollisuuksi sekä opin myös valtavasti työnhausta, uran kehityksestä ja miten itse voin vaikuttaa asioihin. Koulutuksen alkaessa en tiennyt yhtään mitä haluaisin tehdä työkseni tai elämässäni.
Koulutus loppui ja yritys töiden ja koulujen kanssa alkoi uudestaan. Hain sekä pääsinkin opiskelemaan Aikuiskoulutukseen hotelli-,ravintola- ja catering alalle. Muutin pois vanhempieni luota, valmistun kuukauden päästä sekä muutan omakotitaloon. Ja nyt tiedän mitä haluan elämältäni ja mitä haluan tehdä. Tavoitteeni näin aluksi on päästä töihin mukavaan lounas-kahvilaan, joskus käydä kondiittorin koulutus ja kaiketi perustaa oma kahvila-pitopalvelu.

Ja miten tämä liittyy Siraan. Sira oli minulle kuin neliapila. Näytti valoa joka päivä. Arkirytmini palasi pelkästään koiran myötä. Eikä se edes vaatinut ponnisteluja.
Sira on suuri osa elämääni. Kuvittelu edes siitä, että Sira otettaisiin minulta pois tuo jo kyyneleet silmiini. Jokainen tuska mitä Sira on kokenut on tuonut minulle tuskaa, tuskaa katsoa rakkaan kärsimistä.
Sira on kuin lapsi minulle. Rakastan sitä yli kaiken enkä tiedä mitä tekisin jos joutuisin luopumaan rakkaimmasta asiasta maan päällä. Tottakai on päiviä kun menee hermo, on päiviä kun kuria pidetään yllä ja on hetket jolloin tehdään vakavasti Siran kanssa töitä. Mutta illan tullessa tai kotona sohvalla lököillen on Sira vieressäni rauhallisesti nukkuen kuin vauva. Silloin tiedän kuinka onnekas olen. Olen onnekas kun sain Siran elämääni, olen onnekas kun sain kasvatettua Sirasta hienon koiran jonka kanssa voin ylpeänä kuulla hehkutuksia ja kehuja kouluttajiltamme, eläinlääkäreiltä sekä vierailta ihmisiltä.
Olen onnekas kun elämässäni on näinkin suuri rakkaus jonka johdosta tunnen itseni vahvimmaksi ja onnellisimmaksi ihmiseksi päällä maan.

HUOM ! Muistaen tietenkin tämä järjestys : LIIKUNTA-KURI-HELLYYS

Hyvin pyyhkii !

Pari viikkoa kulunut kyllä todella nopeasti. Kartanossa loppui työt ja parhaimmat arvosanat tuli, Perjantaina uuteen paikkaan oppimaan ja sitten olisikin tämä aikuiskoulu käyty.

Sirakin parantunut todella hyvin. Tikit poistettu ja haava parantunut todlla hyvin vaikka vielä joudutaankin ottamaan rauhallisesti. Onneksi rauhalliset kävelylenkit on sallittuja, muutenhan tuo koira rupeaisi masentumaan kotona tylsyyteen..

Sirassa on kyllä huomannut muutoksia tässä pidemmän sairasloman aikana. Sira reagoi vahvasti ulkona olevaan elämään kuten ajaviin autoihin, ihmisiin, koiriin ja kaikenlaisiin ääniin ja liikkeisiin.
Ennen on ollut meidän ongelmana Siran itku reagtio ohittaviin koiriin, mutta että jopa liikkuvat autot saavat Siran silmät jumittumaan on aivan uusi juttu.

Siksi on hyvä painottaa ihmisille liikunnan ja energian käytön merkitys koiran elämässä. Jokaisen koiran tulisi päästä päivittäin ulkoilmaan, eikä se tarkoita 15 minuutin seisoskelua koti pihalla. Vaan reipasta lenkkeilyä ja peuhailua. Jotkut rodut vaativat myös henkisesti rasittavaa toimintaa kuten tämä minun rottweilerini. Pelkkä liikunta ei riitä väsyttämään tai tyydyttämään Siran tarpeita vaan Sira vaatii myös puuhaa missä joutuu käyttämään aisteja ja "miettimään".  Koiraa ei ole tarkoitettu sohvaperunaksi vaikka koira näyttäisikin siltä, että se on mieluista puuhaa sille.

Siran emän omistaja mm ei täytä koiransa tarpeita. Koira pääsee takapihalle tarpeilleen ja silloin tällöin pienille lenkille. Omistaja myös syötti aikasemmin koiralle energia ruokaa.. Luuliko sitten oikeasti että koira saisi niin paljon liikuntaa että sitä tarvitsisi... Tästähän johtuu koiran ylilihavuus ja siitä johtuneet sairaudet kuten suolistotulehdus. Tulehdushan voi johtua vaikka mistä mutta koiran ylipainolla on suuri tekijä koiran sairauksiin.

Tässä ihmetellen, miksi ihmiset ottavat koirat jos heillä ei ole mielenkiintoa koiran kanssa olemiseen, harrastamiseen, tai saatika siihen lenkkeilyyn minkä pitäisi koiran kanssa olla JOKA päiväistä.

Mutta siis, niinkuin itse olen tässä Siran sairasloman aikana huomannut koiran muutoksen liikunnan puuttumisen takia on se suuri. Reagointi moniin ärsykkeisiin on uusi asia Siran käyttäytymiseen. Siralla on niin paljon pakkautunutta energiaa etten yhtään ihmettelekään tätä käyttäytymistä. Nyt olenkin syöttäny aamu ja ilta ruoat Siralle kongin kautta. Eihän se liikuntaa kata, mutta saa ainakin puuhaa hetkeksi ja samalla ei tule hotkittua sitä ruokaa. Nuo kevyet kävelylenkit kun eivät puhtia koirasta vie,

Noh eiköhän meilläkin ala taas arki lenkit sujua kun hetki vielä maltetaan rauhaksiin mennä ja ylläpidetään kokoajan lenkeilläkin treenausta, ohitusta ja kontaktia niin niillä selvitään

Viikonloppuja

Kylläpäs päivät kuluvat nopeasti vaikka kotona vaan möllötetään. Eilen tuli väsättyä kinkkuvoileipäkakku sekä täytekakku pikkuveljeni 14 vuotis syntymäpäiville. Oli kyllä hyvää vaikka itse sanonkin :p
Sirallahan rupeaa kuuppa sekoamaan kotona.. Pihallakin kun käydään niin melkein takaperinvoltteja tekee :') saa olla hihna kireällä ettei pääse pomppimaan. Jotenkin tuntuu Siralle myös muu maailma ihmeelliseltä. Pitkään ollaan ja kylällä asuttu ja nyt kun iltahämärässä käy pihalle niin jokainen ohikulkija sekä auto on kiinnostava ja ihmeellinen asia minkä perään vouhotetaan. Johtuuko sitten pakkautuneesta energiasta vai mistä, koska ennen tälläistä ei ole ollut. Saa nähä muuttuuko asia kun päästään enempi kävelemään taas.
Tänäänkin olis kyllä olut niin nätti sää mennä metsään seikkailemaan, mutta minkäs voi.. Onneksi leikkaushaava on hyvin ja puhtaasti parantunut ja ensi perjantaina olisi tikkien poisto edessä. Tietenkään se ei tarkoita että heti voidaan lähteä peuhaamaan mutta pikku askelin suurempaa päin

Ja vitsi mikä tilaisuus minulle ja miehelleni tuli ! Mieheni äiti omistaa omakotitalon jota hän on vuokrannut ja nyt asunto on vapautumassa ja ollaan yhdessä nyt syvästi pohdittu tätä tilaisuutta muuttaa omakotitaloon. Tällähetkellä kerrostaloasuntoni 52 neliön kaksion vuokra on 670e/kk , eikä ole parveketta, kraanasta saa valuttaa vettä n 15min ennen kuin tulee kylmää vettä, talvisin ikkunat vuotaa ja kesäisin on todella kuuma kun aurinko porottaa kokopäivän ylimmän kerroksen huoneistoon. Ja sitten tulee tarjolle kaksi kerroksinen omakotitalo 800e/kk , oma piha, reilusti tilaa ja mahdollisuus tehdä "oma koti". Ainut huono puolihan tässä olisi omakotitalojen sähkön kulutus joka on aika hintavaa miettien kerrostalossa asumista. Tosin minullahan alkavat palkkatyöt joulukuussa joten miksi emme tarttuisi tilaisuuteen?
Ja talossahan olisi alakerrassa 2 takkaa joten sähköäkin voisi kulua vähemmän kuhan jaksaisi vain lämmittää asuntoa.

Olisi kyllä huippu mahdollisuus, mutta mietitään nyt tarkkaan mitä tehdään

Nyt kyllä lähdettävä keittiön siivoamiseen, se on vähän jäänyt kakkuje koristelun jäljiltä :p

Uusi viikko uudet kujeet

Hohhoh, viime viikko oli kyllä aika moinen ja henkisesti itselle vielä raskasta ja koirahan ei ollut moksiskaan..

Tämän näköinen paketti tuli Perjantai iltana kotiin :) Nyt oli tikattu masu huolella kiinni ja sai kyllä eläinlääkäri kuulla minulta mielipiteeni ehkä turhankin kärkkäisesti. Parashan oli se kun mietittiin syitä minkä takia tämä liimattu leikkaushaava on voinut aueta varsinkin kun koira ollut minun silmeni alla koko ajan paitsi tietenkin nukkuessa, mutta aamulla haava oli vielä kiinni ja päivällä kun kurkkasin ni hupsista.. ei ollutkaan. Eläinlääkäri ensin väitti että tämä haavan sulkemistapa on nykyään tosi yleinen ja kertaakaan ei kuulemma ole tapahtunut sellaista että olisi auennut. Haava ei kuulemma edes näyttänyt siltä että olisi koira kynsillänsä päässyt raapimaan. Sitten eläinlääkäri vielä kumosi minun epäilykseni miten olisi voinut aueta "ei se kyllä siitä voi aueta".. Joten totesinpa vain että kyllä on sitten huonosti liimattu kerta ei pidä. Onneksi saatiin mojova alennus toimenpiteestä. Täyttä hintaa en todellakaan olisikaan maksanut kun ei "minun" vikani ollut.  Noh siinä meni perjantai ja lauantain tultua huomasin tuon siteen olevan märkä ja otin tottakai sen pois että haava saa ilmaa ja että sain haavan puhdistettua. Nyt näytti siltä että on hyvin tikattu. Itsehän tein hallaa itselleni kun dramaattisesti huomasin patin Siran leikkaushaavan kohdalla joka Siran syödessä rupesi vuotamaan. Heti ajattelin että nytkö se vuotaa jo kuiviikin... ja eikun päivystykseen vantaalle. Noh sielä sitten selvisi, että se on normaalia jos leikkaushaavan kohdalle syntyy nestekudospatti jonka seassa saattaa olla hieman verta. Eihän se vuoto siis täyttä verta ollut, mutta pienten laiminlyöntien jälkee säikähdin itse todella pahasti.

Oli kyllä todella hyvä eläinlääkäri, osasi hyvin vastata kysymyksiin ja itsellekkin jäi rauha mieleen kun kuuli tarkat syyt asioille ja miksi voi johtua ja kauanko saattaa kestää. Tämä eläinläkäri osasi myös selittää minkä takia liima ei välttämättä pysynyt Siran ihossa kiinni !

Mutta onneksi on nyt asiat ohi ja parempaan päin mennyt tämä viikko. Sira ihan oma itsensä, hieman tylsistynyt vain :'). Ruoka määrätkin jo isontuneet ja aikavälit hieman pidentyneet. Kakkaa ja pissii normaalisti eli niinkuin pitääkin. Päivät vaan löhöillään sohvalla. Otin lomaa Siran leikkauksen jälkeen jotta saan valvoa ihan omin silmin koiraa ja hoitaa. Onhan minulla mies kotona viikot, mutta oma silmä paras silmä, vai miten se meni. 

Itsellä rupeaa kyllä seinät kaatumaan päälle kun ei oikein ole päässyt mitään tekemään, mutta eihän sille mitään voi. Ensi viikolla olisi tarkoitus käydä taas töissä normaalisti ja suorittaa tuo jakso loppuun (Opiskelen siis ravintola-alaa ja olen työharjoittelussa) jotta pääsisi vielä viimeiseen harjoitteluun ja sitten vielä paperit käteen. Onneksi ei tarvitse kouluun enää mennä ! Pointsit kyllä Aikuiskoulutuksille kun saa koulunkin suorittaa suurimmaksi osaksi työelämässä.

Onhan tässä saanut muita asioita hoidettu vaikka ne nyt ei ihan niitä parhaimpia olekaan.. Kuten tehtyä dokumentit suorittamistani Juhla- ja tilauspalveluista ja jonkin verran opiskeltuakin. 

Pitkään aikaan ei oo kyllä koiran psygolokiaakaan tullut opiskeltua joten enköhän paneudu siihen sitten loppuviikon :)

Elämä on ihanaa Siran mielestä kaikesta huolimatta!  Sira se ainakin osaa ottaa rennosti. Viime viikolla ei vielä mennyt selälleen tai kyljelleen, mutta nyt kyllä senkin edestä rentoudutaan :)

Tästä on hyvä jatkaa loppuviikko ! :)

Huonoa tuuria :/

Päivä alkoi ihan kivasti tänään. Sira oma itsensä ja iloisesti joka paikkaan menemässä ymmärtämättä, että rauhallisesti pitäisi ottaa.
Päivällä ystäväni tuli käymään kahvilla jolloin huomasin Siran leikkaus haavan auenneen,,,, Ei siinä sitten kun suoraan eläinlääkäriin ja sinne se sitten jäikin

Vaikka ei tässä mitään kuolemaa olla tekemässä, mutta niin paljon tuntuu pahalta että joutuu itkua tässä koko ajan pidättelemään kaiken muun hämmennyksen keskellä...

Sira on ollut minun silmieni alla jatkuvassa tarkkailussa koko ajan samassa huoneessa ja lähelläni ja miten yksi haava voi tuosta vai aueta, onneksi huomasin nyt enkä vasta myöhemmin..
Millähän hemmetin ilveellä käytettään tuollaisissa leikkaus haavoissa liimakiinnitystä. Sanoinkin eläinlääkärille että alun perinkin olisi pitänyt laittaa suoraan kunnon tikit ja jonkin näköinen suoja.

Ainut minkä keksin että olisi saanut haavan aukeamaan on kun Sira on venyttelyt, koska koira on koko ajan ollut silmieni alla ja olen katsonut ettei pääse vahingossakaan rapsuttelemaan saatika hampaillaan kiinni mikä on kyllä kaulurilla pitänyt olla esteenä..

Voi oi eikai tässä auta kuin odotella iltaa jotta pääsee hakemaan taas koiran kotiin toivoen, että vastaavaa ei todellakaa tapahdu..

Tässäkin huomaa kuinka tärkeä tuollainen nelijalkainen ystävä ihmiselle on. Tai ainakin minulle. Sira on minulle päivän parannus, hyvä ystävä ja tyhmästi sanottuna tärkein asiani tässä maailmassa. En kestäisi kuvitellakkaan jos minulta Sira nyt vietäisiin..

Ennen kuin sain Siran olin työtön, erosin koulusta ja yritin päästä haluamalleni allalle opiskelemaan sinne kuitenkaan pääsemättä. Töitä ei löytynyt ja ihmissuhteet olivat risalla. Kaaottisinta oli kuitenkin unirytmini joka oli ennen kuulumaton. Nykyäänkin jos herään vaikkapa vasta 11 on päiväni ihan pilalla ja tunnen ahistusta ja turhautumista.
Sira toi elämääni tärkeyttä, tasapainoisuutta ja asian jonka takia pidän itseni kasassa joka päivä. Sira oli kuin onnenkalu :) Siran ollessa n 4kk pääsin lyhyt kestoiseen työnhaku koulutukseen jonka johdosta myös sain opiskelupaikan aikuiskoulutuksesta. Valmistuminen häämöttää jo loppuvuodesta vaikka nyt joudunkin olemaan töistä poissa, mutta ei ainneta asian estää. Meillä on niin erityinen side Siran kanssa josta olemme myös saaneet hyviä kommentteja muilta ihmisiltä sekä kouluttajilta treeneissä..

Sira tuo minulle iloa surun keskelläkin ja koskaan ei ole tylsää kun aina on nelijalkainen ystävä auttamassa jopa siivoamisessa :'). Enkä tiedä mitään parempaa kuin koirien kanssa pitkä metsälenkki tai pelkästään sohvalla löhöily koirat siinä kainalossa (kyllä rottweilerini on todella läheisyydenhaluinen, istuu syliin ja on kainalossani ihan mielellään). Pitäähän se muistaa että koira on koira, mutta meillä kyllä menee rajat ja asiat iha järjestyksessä liikunta-kuri-hellyys, eli loppupäiväthän voi viettää hellyyden kanssa.

Itseäni kylläkin ärsyttää koirien inhimillistäminen siinä mielessä jos ajatellaan mitä koira tuntee.. tai annetaan koiralle periksi. Esimerkiksi monesti näkee varsinkin pieneten koirien kanssa kun lenkilläkin tulee vastaan ja tämä pieni koira rupee hullunlailla haukkumaan kun näkee toisen koiran niin mitä omistaja tekee. No omistaja ottaa pienen koiran syliin ja LOHDUTTAA.. Eli toisin sanoen lietsoo koiran käyttäytymistä ja vahvistaa sitä..

Tai sitten on myös eräs tapaus mikä kävi kun kahdella koiralla tuli pieni riita ja kaverini koira sai hampaasta osuman ja tämä koira oli n 6kk tällöin. Tottakai nuori koira säikähti kun toinen ärähti, mutta se että koiran omistaja meni heti paniikkiin ja voivottelemaan koiran luokse = koira säikähti = omistaja menee lohduttamaan paniikissa = koira ymmärtää että tämä olikin hirveä asia = pelko/agressiivisuus/epävarmuus muita koiria kohtaan..
Niin se vain on että omistajan käytös tilanteissa heijastuu koiraan ja koiran käytösongelmat yleisesti johtuvat omistajasta. Tottakai taustalla voi olla huono kokemus tai jonkinlainen sairaus, mutta itse ainakin toivoisin jokaisen koiranomistajan perehtymään koirapsygolokiaan ja koiraan koirana.. Pelkästään ohjeet koiran kouluttamiseen ei riitä vaikka niillä pitkälle pääseekin..

Aihe vaihtu, mutta ainakin hetkeksi tuli muuta ajateltavaa. Nyt sitten odotellaan iltaa että saa Siran kotiin.. Toivottavasti muilla alkoi viikonloppu paremmissa merkeissä

Kotona vaan...

Ilmat ne vain kylmenee.. Vaikka en kylmästä pidäkkään niin odotan niitä aurinkoisia ja selkeitä pakkaspäiviä kun pääsisi koirien kanssa metsään tai pellolle nauttimaan raikkaasta ja aurinkoisesta säästä ja tietenkin tekemään niitä huikean kuuluisia lumiukkoja !

Tänään ollut taas hiljainen ja tylsä päivä näin kun kotona vaan joutuu olee. Töihin kyllä kutkuttais mennä, mutta pakkohan se on mamman vaavia täällä hoidella. Sirahan on tänään herännyt pirteänä ja iloisena valmiina uuteen päivään :) Kovasti olisi neitokainen menossa hurjaa vauhtia joka paikkaan eikä malttas millään vaan olla... Tekemises puutetta siis löytyy enkä ole keksinyt oikein mitään virikettäkään mitä Siralle voisi kehittää näin sairaslomalla kun ei saisi mitään muuta ruokaa saada mitä nyt on määrätty eikä myöskää saisi liikaa riehaantua. Huomenna Sira varmaa hyppii jo pitkin seiniä tylsyydessään...

Olen kyllä Siran kanssa samaa mieltä siitä että kun koko päivän joutuu kotona olemaan niin eihän siinä muu tuu kuin seinät niskaan :') Ei sillä ettenkö kotona tykkäisi olla mutta kyllä mielummin teen arkisin jotain aikaansaavaa kuten töissä tai lenkillä tai jotain muuta :D

Sira uinuu vieressäni sohvalla.. On kyllä todella läheisyydenhaluinen koira mikä ei kyllä minua haittaa yhtään :)

En oo saanu mielestäni kyllä yhtään noita Siran varjoaine kuvia/röntgen kuvia.. Kunpa niitä itse edes osaisi lukea, mutta epätietoisuus kaiveltaa kovasti :/ varsinkin kun eläinlääkäri ei osannut sanoa onko koiralle vaarallinen vai ei. Ja sekin häiritsee, että johtuiko Siran oireet kaasusta elimistössä ja mahalaukusta löytyneistä ruohosta, karvoista, luunpaloista vai siistä ympurästä Sirassa mistä ei ole mitään tietoa..
Nyt Sira on on ollut kyllä normaali itsensä..

Tässä on kuva missä ilmenee tuo selkeä pyäreä asia ylhäällä
selkärangan kohalla, muuta en sitten itse ymmäräkkään.
Nyt sitte odotellaan vaan Siran parantumista ja jatko tutkimuksia ja
toivon että saisi nopeasti selvyyden tähän ja mielenrauhan !


Ei kai sitä toistaiseksi auta kuin mennä nukkumaan ja
koittaa ajatella jotain muuta kuten huomista hammaslääkäriä :')

ensinmäinen yritys

Päätinpäs tässä lomaillessani kuluttaa aikaa ja kokeilla vaikka blogin pitämistä. Aloitushan on aina vaikea, mutta katsotaan mitä tulee...

Olen parikymppinen tyttönen Uudeltamaalta ja elämäni täyttyy tällähetkellä töistä ja koirasta. Siinä samalla koitan antaa miehelleni huomiota ja nähdä muuta sosiaalista elämää huonolla menestyksellä :D
Blogin tarkoitus on olla ns päiväkirja ja kertoa päivän tai viikon tapahtumista riippuen siitä kuinka motivoituneena pysyn kirjoittamisen suhteen kun tämä kuitenkin vie aikaa minulta. Olen kyllä aina halunnut kirjoittaa blogia ja päiväkirjaa sun muuta, mutta kaikki on sitten aina jäänyt kun yhtenä iltana unohtanut kirjoittaa..

Lomailen oikeastaan koirani Siran takia niinkuin varmaan kuvastakin jo huomasi, että suurin osa elämästi koostuu koiraani Siraan ja meidän yhteisiin harrastuksiin ja puuhiin.
Tämä viikko alkoi hieman huonosti kyllä. Maanantaina Siralla oli ilmavaivoja ja maha todella turvonnut ja oksensi, lähdettiin siten suoraa eläinlääkäriin jossa otettiin röntgen kuvat. Näissä todettiin että mahalaukussa on jotain jonka johdosta varattiin seuraavalle päivälle uusi röntgen ja varjokuvaus (vai mikä lie olikaan, annettiin varjoainetta ja kuvattiin jotta suolistoa nähtiin paremmin).
Lääkäristä mulle sitten soittivat päivällä ja kertoivat varjokuvien perusteella että Siralla olisi pyöreä asia sielä mahassa.. Leikkauksen jälkeen soittivat uudestaan, että mahalaukusta on poistettu mms hiuksia, karvoja, ruohoa ja oletettuja luun palasia, mutta tätä pyöreää asiaa he eivät löytäneet.
Tällä hetkellä kun miettii niin mielummin olisin valinnut ne kalsarit sieltä mahasta kun nyt tilanne on se, että eläinlääkärit eivät osanneet sanoa mikä tämä pyöreä juttu sielä Siran sisällä on?! Ainut minkä osasivat sanoa ettei se ainakaan olisi ruokatorven laajentuma.. Sisältä ei löytynyt mitään, kaikki arvot olivat hyvät ja kirurgisesti Siran sisällä kaikki oli ok. Hyvin hämmentävää ja raskasta miettiä mikä voisi olla ja kuitenkin pitää antaa koiran rauhassa toipua ja parantua ennen kuin pääsee tutkimaan asiaa lisää.
Sovin eläinlääkärin kanssa että otetaan uudet varjokuvaukset sira parannuttua ja todellakin toivoisin tämän pyöreän asian hävinneen tai olevan joku todella haitaton asia...

Tälläinen alkuviikko meillä ja Sira on nyt tänään ollut oma itsensä täysin ! :) On joka paikkaan menossa ihan täysillä ja ruokaakin kerjää koko ajan kun nyt on ruokavalion muutos sekä aloitetaan ruokinta todella pienillä aterioilla useasti päivässä (ja sehän on iha sika tyhmää Siran mielestä)..

Sira on siis tällähetkelä 1.4v Rottweiler narttu. Todellä nätti ja moni Siraa kehuukin hyvin söpön, pennun, lutuisen, rauhallisen, symppiksen ja minkälaisten näköiseksi vaan :) Paljon on tullut sanomaa myös Siran sosiaalisuudesta ihmisiä sekä koiria kohtaan. Kannatti pentuna raahata joka paikkaan näin se on sitten palkittu vanhetessaan :)
Ainut "huono" puoli Sirassa on se, että se syö minkä eteensä saa. Ei nimittäin ollut eka kerta kun mietittiin eläinlääkärissä että mitähän se on taas syönyt... Onneksi ensinmäinen leikkaus ja toivottavasti viimeinen !

Siralla on hirvesti koira kavereitakin ! löytyy pari leonbergin koiraa, rottweilereitä, suomenlapinkoira, kultainen noutaja, collie ja pari pikku koiraa jotka sekarotuisia. Yhden lampaankin kanssa koitti Sira tehdä tuttavuutta mutta se lammas ei siitä innostunut.
Ainiin ja onhan meillä kaksi kissakaveriakin. Sira on pentu ajat viettänyt kahden kissan kanssa jotka nyt jäivät kuitenkin äidilleni omakotitaloon pois kylän seuduilta.

Tässä oli varmaan tältä illalta minulle tarpeeksi kirjoitettavaa kun ei niin nopeasti muutenkaan luonnistu :p
Sira nukkuu vieressä tyytyväisenä ja minäkin taidan painella pehkuihin. Laitanpa vielä pari kuvaa Sirasta millainen ihanuus minulla on

Sira, 1pv leikkauksesta eli tänään otettu

Sira leikkauksen jälkeinen ilta

Lina, Sira ja Luca,  ihanat karhut<3

Sira ihan pentuna makoilemassa Manu kissan kanssa, kokokin oli aika sama :)

Sira ja toinen koirani Vili

Sira ja kaverin koira Aamu

Sira ja Vili nauttivat kyllä usein toistensa läheisyydestä :')

Vili ja Sira takana ja äitini mummo koira Miki

Sesi ja Sira loppukesän treffeistä

Sira vähän pienempänä alle 6kk sekä Miki

Daisy ja Sira

Siran kanssa käytiin 9/2014 harjoittelemassa petikossa match showssa, eikä lähdetty tyhjin käsin kotiin ;)