Onko hölmöä olla rakastunut koiraansa?
Suuret ovat mietteet ja niitä olen aikaisemminkin pohtinut. Näin torstai yönä kun uni ei tule silmään vaipuen ajatusten maailmaan niin päätinpä kirjoittaa asiasta.
Kelataan aikaa suunnilleen 2 vuotta taaksepäin. Oli työtön, olin lopettanut opintoni ammattikoulussa siinä toivossa, että pääsisin toiselle alalle opiskelemaan. Tässä kuitenkin epäonnistuessani... Hain töitäkin, mutta tuloksitta. Olin siis työtön pitkän aikaa. Asuin yksiössä kahden kissani kanssa joista hain lohtua eläinystävälliseen elämääni. Perheelläni on aina ollut koiria joiden kanssa olen pienestä pitäen tykännyt touhuta ja harrastaa, mutta silloin ei tullut mietittyä koiran ottamista siihen elämän tilanteeseen.
Elämäni oli jotenkin pirstaleina. Niin kovasti ihmisen elämään vaikuttaa normaali arkirytmi. Töitä tai koulua. Minulla ei tällöin ollut tätä arkirytmiä. Nukuin päivät ja valvoin yöt, söin huonosti ja oloni oli ahdistunut tilanteesta. Silloin päätin muuttaa takaisin vanhempieni luokse joka myös oli ehkä huono asia. Ei sillä etteikö välini vanhempiini ollut hyvä, mutta olen aina ollut ihminen joka kaipaa omaa tilaa ja omaa rauhaa. Sekä itsenäistä elämää joten isän, äidin ja 3 veljen kanssa asuminen pienessä talossa ei ollut hääppöinen vaihtoehto.
Eipä mennyt kauaa kun vanhan tuttuni koira oli tiineenä ja häneltä tuli kysymys koiranpennun ottamisesta. Aluksi emmin ettei minusta olisi siihe, ettei elämän tilanteeni soisi koiralle hyvää elämää. Jos koiralle käy jotain miten maksaisin, miten ruokkisin, mistä saisin rahat rokotuksiin ja muihin kuluihin. Toistamiseen tuttuni ehdotti asiaa ja silloin päätin, että otan pennun. Tiesin että vanhempani tukisivat minua rahallisesti jos tulisi tarve.
Olen ollut siis Siran elämässä jo pentujen "tekemisestä" asti. Olen nähnyt kun Sira on ollut pienen rotan näköinen möngertäen epätoivoisesti emänsä nisälle.
Viikot vieri ja sitten tuli hetki hakea pentu kotiin. Sira oli jo ensinmäisestä päivästä yhtä utelias ja touhottelija kuin nykyäänkin. Äitini puuhatessa keittiössä Sira juoksi jaloissa ihmetellen touhuja ja asioita. Kun taas silloin kun äitini kultainen noutaja tuli pentuna meille, Miki, meni tämä sängyn alle piiloon. Sia oli täysin päinvastainen. Yökin meni Siralta todella hyvin nukkuen vieressäni kahden kissani kanssa.
Ei mennyt kauaa kun sain kutsun 1kk kestävään uravalmennus koulutukseen joita järjestetään todella harvoin täällä päin. Valmennuksessa minulle avautui paljon asioita ja mahdollisuuksi sekä opin myös valtavasti työnhausta, uran kehityksestä ja miten itse voin vaikuttaa asioihin. Koulutuksen alkaessa en tiennyt yhtään mitä haluaisin tehdä työkseni tai elämässäni.
Koulutus loppui ja yritys töiden ja koulujen kanssa alkoi uudestaan. Hain sekä pääsinkin opiskelemaan Aikuiskoulutukseen hotelli-,ravintola- ja catering alalle. Muutin pois vanhempieni luota, valmistun kuukauden päästä sekä muutan omakotitaloon. Ja nyt tiedän mitä haluan elämältäni ja mitä haluan tehdä. Tavoitteeni näin aluksi on päästä töihin mukavaan lounas-kahvilaan, joskus käydä kondiittorin koulutus ja kaiketi perustaa oma kahvila-pitopalvelu.
Ja miten tämä liittyy Siraan. Sira oli minulle kuin neliapila. Näytti valoa joka päivä. Arkirytmini palasi pelkästään koiran myötä. Eikä se edes vaatinut ponnisteluja.
Sira on suuri osa elämääni. Kuvittelu edes siitä, että Sira otettaisiin minulta pois tuo jo kyyneleet silmiini. Jokainen tuska mitä Sira on kokenut on tuonut minulle tuskaa, tuskaa katsoa rakkaan kärsimistä.
Sira on kuin lapsi minulle. Rakastan sitä yli kaiken enkä tiedä mitä tekisin jos joutuisin luopumaan rakkaimmasta asiasta maan päällä. Tottakai on päiviä kun menee hermo, on päiviä kun kuria pidetään yllä ja on hetket jolloin tehdään vakavasti Siran kanssa töitä. Mutta illan tullessa tai kotona sohvalla lököillen on Sira vieressäni rauhallisesti nukkuen kuin vauva. Silloin tiedän kuinka onnekas olen. Olen onnekas kun sain Siran elämääni, olen onnekas kun sain kasvatettua Sirasta hienon koiran jonka kanssa voin ylpeänä kuulla hehkutuksia ja kehuja kouluttajiltamme, eläinlääkäreiltä sekä vierailta ihmisiltä.
Olen onnekas kun elämässäni on näinkin suuri rakkaus jonka johdosta tunnen itseni vahvimmaksi ja onnellisimmaksi ihmiseksi päällä maan.
HUOM ! Muistaen tietenkin tämä järjestys : LIIKUNTA-KURI-HELLYYS
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti