Koiran ja ihmisen välinen side

Oletteko miettiny samaa? Vai tarvitseeko sitä miettiä? Olenko tunteeni kanssa yksin?
Onko hölmöä olla rakastunut koiraansa?

Suuret ovat mietteet ja niitä olen aikaisemminkin pohtinut. Näin torstai yönä kun uni ei tule silmään vaipuen ajatusten maailmaan niin päätinpä kirjoittaa asiasta.

Kelataan aikaa suunnilleen 2 vuotta taaksepäin. Oli työtön, olin lopettanut opintoni ammattikoulussa siinä toivossa, että pääsisin toiselle alalle opiskelemaan. Tässä kuitenkin epäonnistuessani... Hain töitäkin, mutta tuloksitta. Olin siis työtön pitkän aikaa. Asuin yksiössä kahden kissani kanssa joista hain lohtua eläinystävälliseen elämääni. Perheelläni on aina ollut koiria joiden kanssa olen pienestä pitäen tykännyt touhuta ja harrastaa, mutta silloin ei tullut mietittyä koiran ottamista siihen elämän tilanteeseen.
Elämäni oli jotenkin pirstaleina. Niin kovasti ihmisen elämään vaikuttaa normaali arkirytmi. Töitä tai koulua. Minulla ei tällöin ollut tätä arkirytmiä. Nukuin päivät ja valvoin yöt, söin huonosti ja oloni oli ahdistunut tilanteesta. Silloin päätin muuttaa takaisin vanhempieni luokse joka myös oli ehkä huono asia. Ei sillä etteikö välini vanhempiini ollut hyvä, mutta olen aina ollut ihminen joka kaipaa omaa tilaa ja omaa rauhaa. Sekä itsenäistä elämää joten isän, äidin ja 3 veljen kanssa asuminen pienessä talossa ei ollut hääppöinen vaihtoehto.
Eipä mennyt kauaa kun vanhan tuttuni koira oli tiineenä ja häneltä tuli kysymys koiranpennun ottamisesta. Aluksi emmin ettei minusta olisi siihe, ettei elämän tilanteeni soisi koiralle hyvää elämää. Jos koiralle käy jotain miten maksaisin, miten ruokkisin, mistä saisin rahat rokotuksiin ja muihin kuluihin. Toistamiseen tuttuni ehdotti asiaa ja silloin päätin, että otan pennun. Tiesin että vanhempani tukisivat minua rahallisesti jos tulisi tarve.
Olen ollut siis Siran elämässä jo pentujen "tekemisestä" asti. Olen nähnyt kun Sira on ollut pienen rotan näköinen möngertäen epätoivoisesti emänsä nisälle.

Viikot vieri ja sitten tuli hetki hakea pentu kotiin. Sira oli jo ensinmäisestä päivästä yhtä utelias ja touhottelija kuin nykyäänkin. Äitini puuhatessa keittiössä Sira juoksi jaloissa ihmetellen touhuja ja asioita. Kun taas silloin kun äitini kultainen noutaja tuli pentuna meille, Miki, meni tämä sängyn alle piiloon. Sia oli täysin päinvastainen. Yökin meni Siralta todella hyvin nukkuen vieressäni kahden kissani kanssa.

Ei mennyt kauaa kun sain kutsun 1kk kestävään uravalmennus koulutukseen joita järjestetään todella harvoin täällä päin. Valmennuksessa minulle avautui paljon asioita ja mahdollisuuksi sekä opin myös valtavasti työnhausta, uran kehityksestä ja miten itse voin vaikuttaa asioihin. Koulutuksen alkaessa en tiennyt yhtään mitä haluaisin tehdä työkseni tai elämässäni.
Koulutus loppui ja yritys töiden ja koulujen kanssa alkoi uudestaan. Hain sekä pääsinkin opiskelemaan Aikuiskoulutukseen hotelli-,ravintola- ja catering alalle. Muutin pois vanhempieni luota, valmistun kuukauden päästä sekä muutan omakotitaloon. Ja nyt tiedän mitä haluan elämältäni ja mitä haluan tehdä. Tavoitteeni näin aluksi on päästä töihin mukavaan lounas-kahvilaan, joskus käydä kondiittorin koulutus ja kaiketi perustaa oma kahvila-pitopalvelu.

Ja miten tämä liittyy Siraan. Sira oli minulle kuin neliapila. Näytti valoa joka päivä. Arkirytmini palasi pelkästään koiran myötä. Eikä se edes vaatinut ponnisteluja.
Sira on suuri osa elämääni. Kuvittelu edes siitä, että Sira otettaisiin minulta pois tuo jo kyyneleet silmiini. Jokainen tuska mitä Sira on kokenut on tuonut minulle tuskaa, tuskaa katsoa rakkaan kärsimistä.
Sira on kuin lapsi minulle. Rakastan sitä yli kaiken enkä tiedä mitä tekisin jos joutuisin luopumaan rakkaimmasta asiasta maan päällä. Tottakai on päiviä kun menee hermo, on päiviä kun kuria pidetään yllä ja on hetket jolloin tehdään vakavasti Siran kanssa töitä. Mutta illan tullessa tai kotona sohvalla lököillen on Sira vieressäni rauhallisesti nukkuen kuin vauva. Silloin tiedän kuinka onnekas olen. Olen onnekas kun sain Siran elämääni, olen onnekas kun sain kasvatettua Sirasta hienon koiran jonka kanssa voin ylpeänä kuulla hehkutuksia ja kehuja kouluttajiltamme, eläinlääkäreiltä sekä vierailta ihmisiltä.
Olen onnekas kun elämässäni on näinkin suuri rakkaus jonka johdosta tunnen itseni vahvimmaksi ja onnellisimmaksi ihmiseksi päällä maan.

HUOM ! Muistaen tietenkin tämä järjestys : LIIKUNTA-KURI-HELLYYS

Hyvin pyyhkii !

Pari viikkoa kulunut kyllä todella nopeasti. Kartanossa loppui työt ja parhaimmat arvosanat tuli, Perjantaina uuteen paikkaan oppimaan ja sitten olisikin tämä aikuiskoulu käyty.

Sirakin parantunut todella hyvin. Tikit poistettu ja haava parantunut todlla hyvin vaikka vielä joudutaankin ottamaan rauhallisesti. Onneksi rauhalliset kävelylenkit on sallittuja, muutenhan tuo koira rupeaisi masentumaan kotona tylsyyteen..

Sirassa on kyllä huomannut muutoksia tässä pidemmän sairasloman aikana. Sira reagoi vahvasti ulkona olevaan elämään kuten ajaviin autoihin, ihmisiin, koiriin ja kaikenlaisiin ääniin ja liikkeisiin.
Ennen on ollut meidän ongelmana Siran itku reagtio ohittaviin koiriin, mutta että jopa liikkuvat autot saavat Siran silmät jumittumaan on aivan uusi juttu.

Siksi on hyvä painottaa ihmisille liikunnan ja energian käytön merkitys koiran elämässä. Jokaisen koiran tulisi päästä päivittäin ulkoilmaan, eikä se tarkoita 15 minuutin seisoskelua koti pihalla. Vaan reipasta lenkkeilyä ja peuhailua. Jotkut rodut vaativat myös henkisesti rasittavaa toimintaa kuten tämä minun rottweilerini. Pelkkä liikunta ei riitä väsyttämään tai tyydyttämään Siran tarpeita vaan Sira vaatii myös puuhaa missä joutuu käyttämään aisteja ja "miettimään".  Koiraa ei ole tarkoitettu sohvaperunaksi vaikka koira näyttäisikin siltä, että se on mieluista puuhaa sille.

Siran emän omistaja mm ei täytä koiransa tarpeita. Koira pääsee takapihalle tarpeilleen ja silloin tällöin pienille lenkille. Omistaja myös syötti aikasemmin koiralle energia ruokaa.. Luuliko sitten oikeasti että koira saisi niin paljon liikuntaa että sitä tarvitsisi... Tästähän johtuu koiran ylilihavuus ja siitä johtuneet sairaudet kuten suolistotulehdus. Tulehdushan voi johtua vaikka mistä mutta koiran ylipainolla on suuri tekijä koiran sairauksiin.

Tässä ihmetellen, miksi ihmiset ottavat koirat jos heillä ei ole mielenkiintoa koiran kanssa olemiseen, harrastamiseen, tai saatika siihen lenkkeilyyn minkä pitäisi koiran kanssa olla JOKA päiväistä.

Mutta siis, niinkuin itse olen tässä Siran sairasloman aikana huomannut koiran muutoksen liikunnan puuttumisen takia on se suuri. Reagointi moniin ärsykkeisiin on uusi asia Siran käyttäytymiseen. Siralla on niin paljon pakkautunutta energiaa etten yhtään ihmettelekään tätä käyttäytymistä. Nyt olenkin syöttäny aamu ja ilta ruoat Siralle kongin kautta. Eihän se liikuntaa kata, mutta saa ainakin puuhaa hetkeksi ja samalla ei tule hotkittua sitä ruokaa. Nuo kevyet kävelylenkit kun eivät puhtia koirasta vie,

Noh eiköhän meilläkin ala taas arki lenkit sujua kun hetki vielä maltetaan rauhaksiin mennä ja ylläpidetään kokoajan lenkeilläkin treenausta, ohitusta ja kontaktia niin niillä selvitään

Viikonloppuja

Kylläpäs päivät kuluvat nopeasti vaikka kotona vaan möllötetään. Eilen tuli väsättyä kinkkuvoileipäkakku sekä täytekakku pikkuveljeni 14 vuotis syntymäpäiville. Oli kyllä hyvää vaikka itse sanonkin :p
Sirallahan rupeaa kuuppa sekoamaan kotona.. Pihallakin kun käydään niin melkein takaperinvoltteja tekee :') saa olla hihna kireällä ettei pääse pomppimaan. Jotenkin tuntuu Siralle myös muu maailma ihmeelliseltä. Pitkään ollaan ja kylällä asuttu ja nyt kun iltahämärässä käy pihalle niin jokainen ohikulkija sekä auto on kiinnostava ja ihmeellinen asia minkä perään vouhotetaan. Johtuuko sitten pakkautuneesta energiasta vai mistä, koska ennen tälläistä ei ole ollut. Saa nähä muuttuuko asia kun päästään enempi kävelemään taas.
Tänäänkin olis kyllä olut niin nätti sää mennä metsään seikkailemaan, mutta minkäs voi.. Onneksi leikkaushaava on hyvin ja puhtaasti parantunut ja ensi perjantaina olisi tikkien poisto edessä. Tietenkään se ei tarkoita että heti voidaan lähteä peuhaamaan mutta pikku askelin suurempaa päin

Ja vitsi mikä tilaisuus minulle ja miehelleni tuli ! Mieheni äiti omistaa omakotitalon jota hän on vuokrannut ja nyt asunto on vapautumassa ja ollaan yhdessä nyt syvästi pohdittu tätä tilaisuutta muuttaa omakotitaloon. Tällähetkellä kerrostaloasuntoni 52 neliön kaksion vuokra on 670e/kk , eikä ole parveketta, kraanasta saa valuttaa vettä n 15min ennen kuin tulee kylmää vettä, talvisin ikkunat vuotaa ja kesäisin on todella kuuma kun aurinko porottaa kokopäivän ylimmän kerroksen huoneistoon. Ja sitten tulee tarjolle kaksi kerroksinen omakotitalo 800e/kk , oma piha, reilusti tilaa ja mahdollisuus tehdä "oma koti". Ainut huono puolihan tässä olisi omakotitalojen sähkön kulutus joka on aika hintavaa miettien kerrostalossa asumista. Tosin minullahan alkavat palkkatyöt joulukuussa joten miksi emme tarttuisi tilaisuuteen?
Ja talossahan olisi alakerrassa 2 takkaa joten sähköäkin voisi kulua vähemmän kuhan jaksaisi vain lämmittää asuntoa.

Olisi kyllä huippu mahdollisuus, mutta mietitään nyt tarkkaan mitä tehdään

Nyt kyllä lähdettävä keittiön siivoamiseen, se on vähän jäänyt kakkuje koristelun jäljiltä :p