Päivä alkoi ihan kivasti tänään. Sira oma itsensä ja iloisesti joka paikkaan menemässä ymmärtämättä, että rauhallisesti pitäisi ottaa.
Päivällä ystäväni tuli käymään kahvilla jolloin huomasin Siran leikkaus haavan auenneen,,,, Ei siinä sitten kun suoraan eläinlääkäriin ja sinne se sitten jäikin
Vaikka ei tässä mitään kuolemaa olla tekemässä, mutta niin paljon tuntuu pahalta että joutuu itkua tässä koko ajan pidättelemään kaiken muun hämmennyksen keskellä...
Sira on ollut minun silmieni alla jatkuvassa tarkkailussa koko ajan samassa huoneessa ja lähelläni ja miten yksi haava voi tuosta vai aueta, onneksi huomasin nyt enkä vasta myöhemmin..
Millähän hemmetin ilveellä käytettään tuollaisissa leikkaus haavoissa liimakiinnitystä. Sanoinkin eläinlääkärille että alun perinkin olisi pitänyt laittaa suoraan kunnon tikit ja jonkin näköinen suoja.
Ainut minkä keksin että olisi saanut haavan aukeamaan on kun Sira on venyttelyt, koska koira on koko ajan ollut silmieni alla ja olen katsonut ettei pääse vahingossakaan rapsuttelemaan saatika hampaillaan kiinni mikä on kyllä kaulurilla pitänyt olla esteenä..
Voi oi eikai tässä auta kuin odotella iltaa jotta pääsee hakemaan taas koiran kotiin toivoen, että vastaavaa ei todellakaa tapahdu..
Tässäkin huomaa kuinka tärkeä tuollainen nelijalkainen ystävä ihmiselle on. Tai ainakin minulle. Sira on minulle päivän parannus, hyvä ystävä ja tyhmästi sanottuna tärkein asiani tässä maailmassa. En kestäisi kuvitellakkaan jos minulta Sira nyt vietäisiin..
Ennen kuin sain Siran olin työtön, erosin koulusta ja yritin päästä haluamalleni allalle opiskelemaan sinne kuitenkaan pääsemättä. Töitä ei löytynyt ja ihmissuhteet olivat risalla. Kaaottisinta oli kuitenkin unirytmini joka oli ennen kuulumaton. Nykyäänkin jos herään vaikkapa vasta 11 on päiväni ihan pilalla ja tunnen ahistusta ja turhautumista.
Sira toi elämääni tärkeyttä, tasapainoisuutta ja asian jonka takia pidän itseni kasassa joka päivä. Sira oli kuin onnenkalu :) Siran ollessa n 4kk pääsin lyhyt kestoiseen työnhaku koulutukseen jonka johdosta myös sain opiskelupaikan aikuiskoulutuksesta. Valmistuminen häämöttää jo loppuvuodesta vaikka nyt joudunkin olemaan töistä poissa, mutta ei ainneta asian estää. Meillä on niin erityinen side Siran kanssa josta olemme myös saaneet hyviä kommentteja muilta ihmisiltä sekä kouluttajilta treeneissä..
Sira tuo minulle iloa surun keskelläkin ja koskaan ei ole tylsää kun aina on nelijalkainen ystävä auttamassa jopa siivoamisessa :'). Enkä tiedä mitään parempaa kuin koirien kanssa pitkä metsälenkki tai pelkästään sohvalla löhöily koirat siinä kainalossa (kyllä rottweilerini on todella läheisyydenhaluinen, istuu syliin ja on kainalossani ihan mielellään). Pitäähän se muistaa että koira on koira, mutta meillä kyllä menee rajat ja asiat iha järjestyksessä liikunta-kuri-hellyys, eli loppupäiväthän voi viettää hellyyden kanssa.
Itseäni kylläkin ärsyttää koirien inhimillistäminen siinä mielessä jos ajatellaan mitä koira tuntee.. tai annetaan koiralle periksi. Esimerkiksi monesti näkee varsinkin pieneten koirien kanssa kun lenkilläkin tulee vastaan ja tämä pieni koira rupee hullunlailla haukkumaan kun näkee toisen koiran niin mitä omistaja tekee. No omistaja ottaa pienen koiran syliin ja LOHDUTTAA.. Eli toisin sanoen lietsoo koiran käyttäytymistä ja vahvistaa sitä..
Tai sitten on myös eräs tapaus mikä kävi kun kahdella koiralla tuli pieni riita ja kaverini koira sai hampaasta osuman ja tämä koira oli n 6kk tällöin. Tottakai nuori koira säikähti kun toinen ärähti, mutta se että koiran omistaja meni heti paniikkiin ja voivottelemaan koiran luokse = koira säikähti = omistaja menee lohduttamaan paniikissa = koira ymmärtää että tämä olikin hirveä asia = pelko/agressiivisuus/epävarmuus muita koiria kohtaan..
Niin se vain on että omistajan käytös tilanteissa heijastuu koiraan ja koiran käytösongelmat yleisesti johtuvat omistajasta. Tottakai taustalla voi olla huono kokemus tai jonkinlainen sairaus, mutta itse ainakin toivoisin jokaisen koiranomistajan perehtymään koirapsygolokiaan ja koiraan koirana.. Pelkästään ohjeet koiran kouluttamiseen ei riitä vaikka niillä pitkälle pääseekin..
Aihe vaihtu, mutta ainakin hetkeksi tuli muuta ajateltavaa. Nyt sitten odotellaan iltaa että saa Siran kotiin.. Toivottavasti muilla alkoi viikonloppu paremmissa merkeissä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti